Pato ja patoallas

Kohde kuuluu polkuun Kellokosken patoaltaan ympäri.
Kellokosken ruukin alue vuonna 1933.

Keskellä Kellokoskea, kosken ja padon päällä avautuu näkymä koko vanhan kylän historiaan. Itäisellä rannalla mäen päällä on kartanon koristeellinen päärakennus, jonka ympärillä levittäytyvät sairaalan sadan vuoden toiminnan aikana pystytetyt rakennukset. Alajuoksun puolella on vanha ruukki punatiilisine ja valkoisine rakennuksineen. Joen toisella puolen nousee kirkko, jonka takana ovat vanhat työläisten asuintalot – ruukin kasarmit.

Yli kymmenen metrin korkeuteen nouseva historiallinen pato säännösteli kylän läpi virtaavan Keravanjoen vettä vuoteen 2016 asti. Tuolloin valmistui pohjapato, mikä muutti patoaltaan ilmettä. Polkujen reunustama patoallas ulottuu kilometrien päähän yläjuoksulle ja on yhtä erottamaton osa Kellokoskea kuin pato itsessään oli osa vanhaa ruukkia – näitä molempia voi ihailla padon yli kulkevan sillan päältä. Patoaltaan rantaa myötäilevät polut avaavat mahdollisuuden tutustua idylliseen maisemaan ja luontoon lähemmin. Aina Hyvinkäälle asti ulottuva Keravanjoki tarjoaa yläjuoksullaan monien koskien lisäksi kilometrien matkalla jylhiä kanjonimaisemia ja luonnon kauneutta. 

Lue lisää kohteesta

Koski on antanut voimaa

Keravanjoen veden energian hyödyntämiseksi rakennettiin Kellokosken ensimmäinen säännöstelypato 1700-luvun lopussa. Alkuun rautaruukin kankivasarat toimivat kosken vesivoimalla, myöhemmin koski jauhoi sähköä tehtaan tarpeisiin. Vuonna 1911 Palmberg Oy (myöhempi Lemminkäinen) rakensi 9,55 metriä korkean padon, jota korotettiin metrillä nykyiseen tasoonsa vuonna 1940. Niittykulman sillalle noin neljän kilometrin päähän ulottuva patoallas on keskeinen miljöötekijä ja erottamaton osa ruukin historiaa. Padon yli kulkeva silta on myös tärkeä joen ylityspaikka. Vesivoimaa käyttävä sähkölaitos (turbiinihalli on rakennettu vuonna 1933, jakelutorni 1935) on edelleen toiminnassa ja sen omistaa Kiinteistö Oy Kellokosken tehtaat. Kun pato muutettiin pohjapadoksi turvattiin sähköntuotannon jatkuminen. 

Patoaltaan säätelystä väännettiin kättä pitkään. Aiemmin patoluukkuja saatettiin säätää monta kertaa päivässä ja myös iltaisin, jos näytti olevan tulossa sadeilma. Itse ruukinpatruuna Totti Carlander seurasi veden korkeutta tarkasti. Jo vuonna 1930 avattiin alajuoksun uomaa tulvien purkamisen nopeuttamiseksi. Vuoden 1996 tulvan jälkeen veden korkeutta patoaltaassa pidettiin normaalia alempana, mistä taas seurasi rantojen kuivumista ylempänä. Eri vaihtoehtoja tilanteen helpottamiseksi selviteltiin pitkään, ja vuonna 2016 vanha pato korvattiin pohjapadolla. Kalaporras koskeen rakennettiin vuonna 2018.

Keravanjoki on Uudenmaan toiseksi pisin joki

Keravanjoki on Uudenmaan toiseksi pisin joki (65 km). Se alkaa Hyvinkään Ridasjärvestä 81,3 m merenpinnan yläpuolelta. Lännempänä virrannut Vantaanjoki vaihtoi noin vuoden 500 vaiheilla Silvolassa uomaansa maan kohoamisen seurauksena liittyen Keravanjokeen nykyisessä Helsingin pitäjän kirkonkylässä. Keravanjoen tärkein luonnonnähtävyys on kanjonin Natura-alue, jonne pääsee Kellokoskelta vaikkapa melomalla. Keravanjoen latvoilla on runsas lehtokasvillisuus ja eläimistö, joukossa harvinaiset kuningaskalastaja ja saukko. Jokeen on istutettu mm. karppeja, toutainta sekä erilaisia lohikaloja ja täplärapuja.    

Keravanjoen tilaan vaikutti merkittävästi vesiklosettien tulo Kellokoskelle 1914 alkaen. Sairaalan jätevedenpuhdistamo valmistui 1962. Nykyaikainen vesi- ja viemäriverkosto Kellokoskelle tuli 1970-luvulla. Lopulliselta pilaantumiselta joen pelasti Keski-Uudenmaan kuntien yhteisen meriviemärin valmistuminen 1979. 1900-luvun lopulla veden laatu on parantunut ja se on osaltaan mahdollistanut muun muassa Keravanjoen latvoilla Kellokosken pohjoispuolella luontaisen vaeltamattoman taimenkannan elpymisen. 

Ruukinpolku 5, 04500 Tuusula, Suomi